Myrskyhavaintoja ja myrskyn lailla elämääni tulleet ihmiset

Mikään ei ole niin ennalta-arvaamaton kuin Hollannin sää. Näin meille kerrottiin ja se todellakin pitää paikkansa.

Toissapäivänä kun lähdin koulusta oli taivas vaihtamassa väriä sinisestä harmaaseen. Poljin kauppaan ja pieniä pisaroita alkoi sadella. Tullessani ulos kaupasta, rämähti. Taivas löi salamaa ja vettä tuli ihan saavista kaatamalla. Siinä sitten seisoskelin kaupan katoksen alla varmaan 20 muun ihmisen kanssa ja odottelin sateen hiipumista. Mahtavaa. Ukkosta kesti kymmenisen minuuttia ja sitten se vaihtui tavalliseksi sateeksi. Uskaltauduin Gazelleni selkään ja lähdin polkemaan. Vettä sateli sen verran että kastuin. Pilvi liisi yläpuolella uskomattoman nopeaa vauhtia ja toisella puolella näkyi taas kirkkaan sininen taivas. Siinä autojen roiskiessa vettä päälleni minua nauratti. Varmaan pitivät ohikulkijat hulluna. Aivan uskomatonta että sää voi vaihtua 20 minuutissa sinisestä ukkosmyrskyyn ja taas takaisin.

Viimeiset päivät on siis sadellut aina välillä. Hassua, että koko ensimmäisen viikon aikana ei satanut pisaraakaan... Muuten lämpötila on kipuillut jo paikoin 15 asteeseen. Kohta varmaan lehdet pukkaavat puihin ja sitten minä laitan tänne kuvia kaupungista ja ympäristöstä.

Myrskyn lisäksi minua täällä ovat liikuttaneet ihmiset. Olen hehkuttanutkin jo sitä kuinka mukavaa porukkaa täällä on, mutta ajattelin uhrata vielä muutaman lauseen jokaiselle vaihtarille, jotta saatte tietää kuka kukin on.

Kämppiksemme ovat siis romanialaiset Alina ja Diana. Molemmat 22-vuotiaita. Tämä on Alinan ensimmäinen matka ulkomaille. Tyttö ei siis ole koskaan lähtenyt Romaniasta. Alina on kamalan herttainen ja aina hymyssä suin. Lisäksi tyttö tanssii kuin viimeistä päivää ja hyvin omintakeisella tyylillä :) Dianakin alkaa pikkuhiljaa tulla kuorestaan. Jonkunasteisia näkemyseroja meillä on, mutta muuten tullaan hyvin toimeen.

Yläkerran posse, jonka luona vietän varmaan enemmän aikaa kuin täällä kämpillä koostuu siis Katesta, Simonista ja Lukasista. Kate on syntynyt Englannissa, mutta asunut yli kymmenen vuotta jo Ranskassa. Kate on semmoinen 21-vuotias hippityttö, joka tietää asioista huomattavasti enemmän kuin minä. Tytön musiikkimaku on myös aika tavanomaisesta poikkeava. Kuvitelkaa Ranskalainen nainen laulamassa haitarin tahtiin :D. Simon täytti siis 22 vuotta, on lähtöisin Etelä-Afrikasta, mutta on asunut myös yli 10 vuotta Englannissa. Soittaa kitaraa ja on huomioitteni mukaan intohimoinen jalkapallon ystävä. Ja herttainen poika muutenkin. Lukas on Slovakiasta ja pukeutuu toisinaan herrasmiesmäisesti. Lukasin yleistieto on myös kovaa tasoa, on kuulemma työskennellytkin Slovakialaisella TV-asemalla.

Seinänaapurissani asuvat siis neljä espanjatarta. Maite, Marina, Leticia ja Esther. Maite on älyttömän vilpitön ja suloinen, sanoo aina "it's a secret" ja kertoo päivänselviä asioita :) Marinan englanti on ehkä huonointa. Nyökkäilee kuitenkin aina kohteliaana kun hänelle jotain kerron. Muuten en ole vielä tyttöön ehtinyt tutustua. Leticia on samassa tuutoriryhmässäni ja nauraa koko ajan. Neitokainen on myös intohimoinen Beatles fani (ainakin niin olen ymmärtänyt). Esther puhuu neljää kieltä, eikä näytä yhtään espanjalaiselta. Hänen englanninkielen taitonsa on niin hyvä, että hänen kanssaan voi siis keskustella syvällisemminkin.

Vastapäisessä rakennuksessa asuvat Marie-Louise, Yuki ja Arthur. Marie-Louise on kotoisin Etelä-Afrikasta ja tytöllä taitaa olla rautainen yleissivistys. Tunnilla aina äänessä ja heittämässä kiperiä kysymyksiä luennoitsijoille. Pelottavaa. Yuki on siis Southamptonista eikä Lontoosta kuten aiemmassa kuvatekstissäni mainitsin. Tykkää tanssia baarissa samanlaista musiikkia kuin minä, eli R'n'B:tä. Ollaan suunniteltu että jostain pitäisi löytää kunnon baari jossa sitä enempi soitetaan. Arthur on Irlannista joten murteen ymmärtämisessä täytyy olla tarkkana. Arthur tykkää matkustella ja ilmeisesti aika paljon itsekseen vielä. Sitten meillä on vielä yksi vaihtari Southamptonista, Luke. Hänestä minulla ei valitettavasti ole paljoakaan kerrottavaa, sillä hän asuu toisessa kaupungissa ja koulun ulkopuolella ei ole tullut paljoa poristua.

Huih. Toivottavasti en unohtanut ketään. No tietysti meillä on vielä tuo Eija-tyttönen, mutta Eija ei olekaan uusi tuttavuus :)

Simonin synttärit pyykkituvassa ja muita kummallisuuksia.

Koittakaahan kestää. Taas pippalojuttuja. Torstaina siis juhlittiin. Simon täytti 22 vuotta, ja bileet olivat pyykkituvassa :D Aivan super surrealistista. Porukkaa oli varmaan joku 30 tyyppiä ja ihan helvetin paljon sangriaa juotavana! Aivan eri meininki kuin Suomessa. No, sitte puolenyön jälkeen läksittiin baariin ja oli tosi kivvaa.

Niin, minun piti kertoa siis Hollannin kummallisuuksista. Kouluruokailusta olen jo ulissutkin täällä. On tosi outoa että täällä ei syödä kouluruokaa. Ite oon ihan helvetin nälissään aina koulupäivän jälkeen. Porukka vetää vaan jotain ihme snackseja ja sipsejä luentojen välissä. Ja ihan älyttömästi kahvia ja tupakkaa. Ihme kun ovatkin niin hoikkia nuo Hollantilaiset. Yhteenkään lihavaan paikalliseen en ole vielä törmännyt.

Ajotavat ovat täällä myös kovin erilaiset kuin Suomessa. Autot kaahottaa ihan kamalaa vauhtia keskustan alueellakin. Yritähän siinä sitten pyöräillä autotien vieressä rauhallisena. Kaksi kolariakin on jo tullut todistettua.

Sitten, vessojen hanoista tulee vain kylmää vettä! Eihän siinä kädet puhdistu edes kunnolla. Olen jopa kuullut että Hollannissa on aika suuri prosentti ihmisistä, jotka eivät pese käsiään vessassakäynnin jälkeen. Yöh. (Kaikenlaisia tilastotietoja sitä kuulee...) Ja se taitaa olla totta, koska muutaman baarireissun jälkeen olen huomioinut että tytöt vaan kävelevät vessakopista suoraan ulos. Pesemättä käsiään. Aivan älyttömän ällöttävää.

Niin, vielä tästä kuuluisasta vapaamielisyydestä. Huumepolitiikan lisäksi suhtautuminen seksiin ja alkoholinkäyttöön taitaa myös olla vapaampaa. Asuntotoimistossakin tarjottiin heti eka päivänä saavuttuamme pullonavaajia ja kortsuja. Heh, voisitteko kuvitella sellaista esim. Oulun PSOAS:lla?

Tiistain bileet espanjattarilla

Tassa on sitten kuvia lopustakin vaihtariporukasta. Ja osittain jo tutuistakin naamoista :) Kivat oli juhlat tiistaina.

Leticia Espanjasta ja Marie-Louise Etela-Afrikasta

Marina ja Esther (Espanjasta), Diana (Romania), Leticia (Esp.), Alina (Rom.) ja Maiten (Esp.) takaraivo

Kate (Ranskasta)

Simon (Etelä-Afrikasta lähtösin, asuu nykyään Lontoossa) ja mie

Yuki Lontoosta ja sangriamoti.

Olisin halunnut laittaa enempikin kuvia, mutta en ymmarra mita tama kone nyt tokkii ja aika loppuu kohta. Pitaa varmaan laittaa palautetta blogin yllapitajille etta tekevat hommasta vahan toimivamman. Aargh. Turhautuneisuus!

Nuo kuvat olivat siis tiistai-illalta. Sain eilen portfolion tehtya ja tanaan oli tuutorimiitinki. Nyt meidan luento on kuulemma peruttu. Lahdetaan varmaan porukalla puolen tunnin paasta syomaan ja illalla on sitten bileet ylakerran possen luona koska Simon tayttaa 22. Ja on siita kovin masentunut.

Maha kurnii pahasti. Taidan syya banaanin kun taalla ei tuota kouluruokailua oikein ole (yksi Hollannin kummallisuuksista johon varmasti kestaa aika kauan tottua.)

Portfoliotuskaa potemassa

Eilen taas juhlittiin, ja olo on sen mukainen. Tiistai on kuulemma yleinen bilepäivä kansainvälisten opiskelijoiden kesken. Viime tiistainahan me ei Eijan kans jaksettu liittyä muitten seuraan ku oltiin niin väsyneitä matkustamisesta. Mutta eilen oltiin mukana. Ensin oli alottelut espanjattarien kämpässä. Tarjoiluna oli kaikkia erilaisia omeletteja ja pastasalaattia. Ja monta kattilallista sangriaa. :D

Oli tosi kivaa, mutta nyt pitäis duunata portfoliota, eikä huvita yhtään... Meidän täytyy joka viikko pitää kirjaa siitä mitä ollaan opittu ja mitä asioita käsitelty, sekä miten oma näkökulma muuttuu tai kehittyy oppimisprosessin aikana. Huaah. Siispä yritän tässä nyt kirjotella jotakin.

Ei sen kummempaa raportoitavaa. Kuvia voisin taas huomenna lykätä. Eilisestä illasta ainakin on muutamia otoksia. Täytyyhän minun esitellä loputkin porukasta koska noissa edellisissä kuvissa oli vain pieni porukka näkösällä. Myöhemmin sitten esittelen kämpän (sisustusprosessi on vielä kesken...) ja kuvia kaupungilta sitten vasta kun täällä on vihreämpää ja varmasti paljon nätimpää.

Mutta nyt lopetan tämän lörpöttelyn ja aloitan hommat!

Vihdoinkin kuveja!

Palanen kotia on mukana. Laukut seinille vaan. Ja mina jo ehka hieman humalassa (ilmeesta paatellen ainaki...)

Ja kuvia kans on seinilla. Lisaa sisustuselementteja taytyy viela hankkia.

Simon ja Alina Saint Patrik's Dayn kunniaksi Guinnesin aarella.

Arthur ja Kate

Alina, Tom ja Lukas diskohelvetissa.

Eija ja Tom, samassa mestassa.

Minun Gazelle Speciaal. Eikos ole natti. :D

Tuossa siis vahan kuveja. Nuo baarikuvat on aika tummia, mutta opettelen ehka taalla myos kuvaamaan, koska en nakojaan viela sita osaa. Heh. Nyt pitais alkaa etsimaan netista artikkeleita globalisaatiosta. Aika lailla ollaan oltu uutispimennossa kylla taalla vaikka meidan pitais olla tosi perilla asioista. Kaikki muut ovat. No, katottiin eilen luontodokkaria Katen, Simonin ja Lukasin kampilla. Se oli jees. Tana aamuna tosin katottiin sitten CNN:lta uutiset. Heh, duktiga flickor.

The Grass Company

Nyt on sitten ensimmäinen baarikierroskin takana. Käytiin eilen viidessä eri baarissa, joista yksi oli coffee shop The Grass Company. Ihan outoa. Porukka tilaa kannabista niinku me Suomessa tilataan kaljaa. Lajikkeita ilmeisesti riittää. Alkoholia kyseisessä paikassa ei tarjoiltu, joten me Eijan kanssa oltiin vähän orpoina kun jointti kiersi pöydässä. Mie join spraittia :D Sitten kävästiin parissa olutpaikassa ja diskohelvetissä. Loppuillasta päädyttiin paikalliseen rockpaikkaan (ei kuitenkaan todellakaan vedä vertoja nelivitoselle...). Oli tosi hauska ilta. Täällä on muuten kaupoissa kalja ja viini tosi halpaa. Viinipullot maksaa 2-4 euroa ja mäyräkoiran saa kans neljällä eukulla. J.P. Chenettiä ollaan naukkailtu. Pullo maksaa vaivaiset 2,29 euroa.

Koska tämä kone on ihan paska, en saa vieläkään laitettua kuveja. Maanantaina otan kortinlukijan kouluun matkaan, niin laitan sitten kerralla kuvasatoa eilisestä menosta ja elämästä tällä yleensä muutenkin.

Tänään mennään ehkä käväsemään jossain paikassa missä soittaa joku bändi. Sen tarkempaa informaatiota minulle ei ole annettu. Mutta nyt lukemaan. Olen päässyt jo sivulle 17 asti :D

Hollannin pyhät lehmät

Olis niin paljon kerrottavaa, mutta liian vähän aikaa koska illalla on juhlat ja minun täytyy suihkuun hypätä ennen sitä!

Saatiin pyörät :D Helpottui matkanteko huomattavasti. Minun pyörä on tosi sulonen oliivinvihreä mummomalli. Kuvaa ei vielä liitteenä. Mutta huomenna otan kuvan siitä kun on vielä valoisaa. Täällä pyöräilijät on kuninkaita ja kävelijät pohjasakkaa. Ihana opettajamme Richard sanoikin että pyöräilijät ovat hollannin pyhiä lehmiä. Pyöräilijöitä väistetään. Pyörätiet on todella hyviä ja ihan kaikki pyöräilee kaupungilla. Ja ihan helvetinmoista vauhtia. Pyörätiet on ihan autotien vieressä ja autot vain suhahtelee ohi. Vähän välillä hirvittää, mutta eiköhän siihenki totu. Aika hyvin tähän menoon on jo päässyt mukaan, eikä paskaset lattiatkaan enää häiritse.

Ollaan tutustuttu jo vähän paremmin tähän vaihtariporukkaan kun koulua on käyty pari päivää ja kylästelty hieman muitten kämpissä. Asutaan kaikki vaihtarit täällä Stappegoorwegillä, joten matka ei ole pitkä ja kavereita löytyy läheltä. Käytiin eilen pikavisiitillä seinänaapurieni luona. Siellä asuu neljä ihanaa ja iloista espanjalaistyttöä. Illalla istuksittiin sitten yläkerrassa Katen, Simonin ja Lukasin kämpillä ja juotiin viiniä. Täällä on tosi monikulttuurista porukkaa. Kate on Englantilaisyntyinen ranskatar, Simon on syntynyt Etelä-Afrikassa mutta opiskelee Lontoossa ja Lukas on Slovakiasta. Lukeminen on jäänyt hieman vähälle siis tutustellessa ihmisiin ja ympäristöön. Eikä tilanne parane tänäänkään koska lähdetään porukalla kaupunkiin johonkin pubiin istumaan ja olustelemaan.

Huomenna pyhitän koko darrapäivän sitten lukemiselle. Heh, olenhan jo sivulla 9 ja kirjassa on tosiaan se 180 sivua... :/ Ja laitan kuveja sitten siinä lukemisen välissä.

Nyt pitää rientää.

Perillä on risupuita ja romanialaisia

Huhhuijjaa. Täällä sitä sitten ollaan. Yhtään paria ei ole vielä puukenkiä näkynyt ja tulppaanejakin hyvin rajoitetusti. Yhden pihan sivustalla kasvoi jotain pieniä sinisiä kukkasia....

Niin, matka meni yllättävän kivuttomasti. Ei edes pelottanut kovinkaan paljon (Eija voi todistaa). Ensin lento Oulusta Helsinkiin ja sitten Helsingistä Amsterdamiin. Siellä sitä sitten Eijan kanssa Schipholin asemalla pyörittiin huuli pyöreänä. Seurattiin samasta koneesta nousevia suomalaisia ja päästiin matkatavaroittemme luo onnistuneesti. :) Seuraavaksi junaan, joka näytti ihan metrolta. Penkit semmoiset nahkaset ja leveät. Hassua oli, että junia saattaa mennä useampi vierekkäin jonkin matkaa, ja jos ei mene vierekkäin, niin suhahtavat aika pirun lujaa ohitse. Monet kerrat säikytti pahasti. Maisemat oli mahtavia. Lampaita paljon :) Ne oli hassuja. Sitte semmosia risupuita joita täällä näköjään kasvatetaan oikein urakalla. Pihojen reunustat on niitä täynnä.

Junamatkalla oli myös pieni onnenkantamoinen. Meidän piti vaihtaa junaa Den Boschissa, ja satuin kysäisemään takana istuvalta pojalta, että onko se seuraava asema. Hän sanoi että on, ja kertoi itsekin menevänsä Tilburg Westiin. No, jäimme pois ja aloimme odotella seuraavaa junaa. Juna tulikin paikalle ja me olimme Eijan kanssa siihen jo hyppäämässä ja se sama poika sanoi meille että se on väärä juna! Me oltais Eijan kans ihan muina naisina astuttu siihen ilman kyseistä apulaista.

Juna-asemalta löysimme kivuttomasti housing agencyllemme ja sitten taksilla kämpille. Oli pitkä matka. Yhteensä noin 12 tuntia siitä kun Olli lähti minua Oulusta kuskaamaan siihen kun saavuimme määränpäähän. Kyllä väsytti!

Kämppiksinä meillä on romanialaiset Alina ja Diana. Ensimmäinen eritoten on aivan ihana tyttö, jälkimmäinen kyräilee oudosti... Mutta eiköhän se tästä. Kauhea siivo täällä oli, ja mehän reippaina ylihygienisinä suomalaisina tartuimme heti tänään koulun jälkeen moppiin ja kuurasimme koko kämpän. :) Mahtavat romanialaistytöt pitää meitä turhantarkkoina kun kengät jalassa ei tykätä sisällä lompsia...

Koulua oli siis tänään ensimmäisen kerran. Kesti kävelymatka noin tunti ja 15 minuuttia. Huh. Jalat on ihan paskana jo nyt. Menimme tosin hukkaan välillä, joten oikeasti koululle kävelee kuulemma 45 minuutissa. No, pyörät pitää hankkia ensi tilassa.

Olisin halunnut kuvia laittaa, mutta tuo kone tuossa hyljeksii minua... ehkäpä sitten kun saamme perjantaina koululla tietokonetunnukset voin yrittää uusiksi. Täällä tekisi mieli ottaa kuvia koko ajan. Sen verran erikoisia ovat talojen pihat. Aivan mahtavia, sellaisia japanilaistyylisiä jotenkin... No, mutta niitä siis luvassa heti kun saan toimintaan tuon kuvienlaittosysteemin.

Nyt pitää alkaa lukemaan. Ihan älyttömästi on meillä täällä englanninkielistä kirjallisuutta luettavana. Ja kellokin on jo aika paljon. Ehkäpä vasta huomenna aloitan. Vain 180 sivua vieraalla kielellä ja maanantaina siitä meitä tentataan. :P Vähän on täällä eri meno kuin OAMK:ssa.


Tästä tämä sitten jatkuu. Ilmoitan heti kun näen ne puukengät.

Läksiäiset Vol 1. ja Vol 2.

Viikonloppuna juhlittiin. Perjantaina nelivitosessa hummailua ja lauantaina "viralliset" läksiäiset. Ja sen jälkeen taas nelivitosessa hummailua. :D Aika pienimuotoiset kemut tuli, koska ihmisillä oli aiemmin sovittuja juttuja. No, oikeastaan oli ihan kivaa vaan pikkuporukalla istuskella meillä. Tässä vähän kuveja illasta. (Koska minun pitää myös harjotella tuota kuvien laittoa. Miten se onkin nuin pirun hankalaa....)

Jami ja Sauli alkuillasta meillä.

Poika soitti Radioheadia. Me Saaran kanssa laulettiin.

Kinka ja Maisukin löytyivät baarista.

Nojoo. Löytyyhän nuita kuvia ihan tuhat ja kaikki enemmän tai vähemmän kännisistä ihmisistä. Siksi katson parhaaksi lopettaa tähän. Hauskaa oli kyllä koko rahan edestä.

Yksi päivä lähtöön.

Hohtavien valojen nieleskelyä

Minä näen toistuvaa unta. Aina kun menetän ääneni, nielen pieniä hohtavia valoja joita äitini ja poikani minulle leipoivat. Näin laulaa Björk. Minäkin näen toistuvaa unta, omaan uneeni eivät kuitenkaan liity hohtavat valot.

Mie seison unessa keskellä peltoa. Ympärillä nousee lentokoneita ilmaan. Ja tippuu samantien. Eilen näin uuden version kyseisestä painajaisesta. Siinä oli kuiten vain yks lentokone ja mie seisoin Isopalontiellä ja kattelin kun se teki kaikkia ihme syöksyjä ja kierteitä. "Tuosta ei hyvä seuraa", mietin. Sitten se putosi ihan lähelle ja hillittömän kuuma paineaalto pyyhki kasvojen yli. On vissiin lentokoneeseen nouseminen lähellä ku kädet hikoaa jo pelkästä ajattelusta.

Viisi päivää.

Pakkaan uhallaniki mukaan vain semmosia kenkiä joilla ei voi kävellä lumessa. Se on oikeasti se positiivisuus, jonka yritän pitää mielessä lentokoneessa. Ehkä ei sitte tunnu niin pahalta.