Hohtavien valojen nieleskelyä

Minä näen toistuvaa unta. Aina kun menetän ääneni, nielen pieniä hohtavia valoja joita äitini ja poikani minulle leipoivat. Näin laulaa Björk. Minäkin näen toistuvaa unta, omaan uneeni eivät kuitenkaan liity hohtavat valot.

Mie seison unessa keskellä peltoa. Ympärillä nousee lentokoneita ilmaan. Ja tippuu samantien. Eilen näin uuden version kyseisestä painajaisesta. Siinä oli kuiten vain yks lentokone ja mie seisoin Isopalontiellä ja kattelin kun se teki kaikkia ihme syöksyjä ja kierteitä. "Tuosta ei hyvä seuraa", mietin. Sitten se putosi ihan lähelle ja hillittömän kuuma paineaalto pyyhki kasvojen yli. On vissiin lentokoneeseen nouseminen lähellä ku kädet hikoaa jo pelkästä ajattelusta.

Viisi päivää.

Pakkaan uhallaniki mukaan vain semmosia kenkiä joilla ei voi kävellä lumessa. Se on oikeasti se positiivisuus, jonka yritän pitää mielessä lentokoneessa. Ehkä ei sitte tunnu niin pahalta.