Perillä on risupuita ja romanialaisia

Huhhuijjaa. Täällä sitä sitten ollaan. Yhtään paria ei ole vielä puukenkiä näkynyt ja tulppaanejakin hyvin rajoitetusti. Yhden pihan sivustalla kasvoi jotain pieniä sinisiä kukkasia....

Niin, matka meni yllättävän kivuttomasti. Ei edes pelottanut kovinkaan paljon (Eija voi todistaa). Ensin lento Oulusta Helsinkiin ja sitten Helsingistä Amsterdamiin. Siellä sitä sitten Eijan kanssa Schipholin asemalla pyörittiin huuli pyöreänä. Seurattiin samasta koneesta nousevia suomalaisia ja päästiin matkatavaroittemme luo onnistuneesti. :) Seuraavaksi junaan, joka näytti ihan metrolta. Penkit semmoiset nahkaset ja leveät. Hassua oli, että junia saattaa mennä useampi vierekkäin jonkin matkaa, ja jos ei mene vierekkäin, niin suhahtavat aika pirun lujaa ohitse. Monet kerrat säikytti pahasti. Maisemat oli mahtavia. Lampaita paljon :) Ne oli hassuja. Sitte semmosia risupuita joita täällä näköjään kasvatetaan oikein urakalla. Pihojen reunustat on niitä täynnä.

Junamatkalla oli myös pieni onnenkantamoinen. Meidän piti vaihtaa junaa Den Boschissa, ja satuin kysäisemään takana istuvalta pojalta, että onko se seuraava asema. Hän sanoi että on, ja kertoi itsekin menevänsä Tilburg Westiin. No, jäimme pois ja aloimme odotella seuraavaa junaa. Juna tulikin paikalle ja me olimme Eijan kanssa siihen jo hyppäämässä ja se sama poika sanoi meille että se on väärä juna! Me oltais Eijan kans ihan muina naisina astuttu siihen ilman kyseistä apulaista.

Juna-asemalta löysimme kivuttomasti housing agencyllemme ja sitten taksilla kämpille. Oli pitkä matka. Yhteensä noin 12 tuntia siitä kun Olli lähti minua Oulusta kuskaamaan siihen kun saavuimme määränpäähän. Kyllä väsytti!

Kämppiksinä meillä on romanialaiset Alina ja Diana. Ensimmäinen eritoten on aivan ihana tyttö, jälkimmäinen kyräilee oudosti... Mutta eiköhän se tästä. Kauhea siivo täällä oli, ja mehän reippaina ylihygienisinä suomalaisina tartuimme heti tänään koulun jälkeen moppiin ja kuurasimme koko kämpän. :) Mahtavat romanialaistytöt pitää meitä turhantarkkoina kun kengät jalassa ei tykätä sisällä lompsia...

Koulua oli siis tänään ensimmäisen kerran. Kesti kävelymatka noin tunti ja 15 minuuttia. Huh. Jalat on ihan paskana jo nyt. Menimme tosin hukkaan välillä, joten oikeasti koululle kävelee kuulemma 45 minuutissa. No, pyörät pitää hankkia ensi tilassa.

Olisin halunnut kuvia laittaa, mutta tuo kone tuossa hyljeksii minua... ehkäpä sitten kun saamme perjantaina koululla tietokonetunnukset voin yrittää uusiksi. Täällä tekisi mieli ottaa kuvia koko ajan. Sen verran erikoisia ovat talojen pihat. Aivan mahtavia, sellaisia japanilaistyylisiä jotenkin... No, mutta niitä siis luvassa heti kun saan toimintaan tuon kuvienlaittosysteemin.

Nyt pitää alkaa lukemaan. Ihan älyttömästi on meillä täällä englanninkielistä kirjallisuutta luettavana. Ja kellokin on jo aika paljon. Ehkäpä vasta huomenna aloitan. Vain 180 sivua vieraalla kielellä ja maanantaina siitä meitä tentataan. :P Vähän on täällä eri meno kuin OAMK:ssa.


Tästä tämä sitten jatkuu. Ilmoitan heti kun näen ne puukengät.