Kilo perhosia ja sata kiloa kiviä.

Mahassa outo tunne.

Tänään oli viimeinen ilta Tilburgissa. Viimeinen ilta Hollannissa. Viimeiset kaljat Clansy's:ssä. Viimeinen pyöräretki kotiin pimeässä.

Pari päivää on ollut hektistä. Tieto siitä, että kotiin mennään, on muuttunut yhä vain todellisemmaksi. Pari iltaa on jo ollut hyvästejä. Keskiviikko, eilinen, tänään. Viimeiset ihmiset, jotka piti hyvästellä olivat Yuki, Jules ja Luke (the beer boy). Clancy's:ssä vain muutamalla kävästiin. Eli ihan rauhallisesti vietettiin viimeistä iltaa. Itkin koko matkan kotiin polkiessani.

Torstai sen sijaan oli villi. Viimeinen Cul de Sac. Piti sanoa kaikille puolitutuillekkin hei heit. Vielä ehti ihan viime metreilläkin tutustua uusiin ihaniin tyttöihin ja poikiin. Ja se harmittaa. Siis ei se että tutustuin, vaan se, että liian myöhään.

Kello on jo paljon. En vain osaa pistää nukkumaan. Huomenna pitää vielä pakata loput kamat ja siivoilla vähän. Kolmen maissa suunnataan kohti Amsterdamia ja seiskalta lähtee lento. Olen kotona Suomen aikaa kello 01:00.

Summa summarum, nämä ovat olleet elämäni uskomattomimmat 3 kuukautta. Mietin eräs ilta viime viikolla sitä, että olin tosi epävarma tänne tulosta silloin, kun tätä vaihtopaikkaa hain. Pelkäsin lähteä liian kauas tutusta ja turvallisesta. Äiti sanoi minulle: "Lähde, ei tuommosta tilaisuutta enää elämässä tule." Ja äitit tietää parhaiten. Ei varmasti tule. Ei tämmöstä kokemusta ainakaan.

On aika mahtava tunne tietää, että minulla on rekkalastillisen verran uusia tuttavia ympäri Eurooppaa (ja joista osaa voin jopa kutsua rehellisesti ystävikseni). Olen myös todistanut itselleni, että uskallan poistua edes vähän pidemmäksi aikaa kaiken turvallisuuden keskeltä. Enkä ikinä vaihtaisi tätä kokemusta pois.


Tot ziens Tilburg.
Ehkä vielä palaan.

Dancing in the dark

Eiliset juhlat olivat mahtavat! Pimeässä tanssimista. Eikä edes itketty. Juhlat jatkuivat minun osaltani kuuteen. Osa porukasta jäi vielä valveille. Kevin muun muassa lähti koululle yhdeksältä tuutorimiitinkiin nukkumatta!

Tänään olen jatkanut lähtövalmisteluja. Poltin Katelta Klaktonclownin cd:n ja Yukilta 2 Audio Bullysin albumia sekä levyllisen biisejä, joita ollaan kuunneltu koko projektin ajan erinäisissä illanistujaisissa. Otin myös seinältä perhos"tapettini" (joka on kokenut kaikenlaisia kolhuja ja tullut useampaan otteeseen seinältä alas...). Rauhatonta.

Eija suoritti koepakkauksen tänään. On kuulemma edessä ylimääräisen kassin osto...

Inhaa, että tänne on luvattu nyt loppuviikoksi tosi hyvää kesäilmaa (20-25) ja meidän pitää tietysti lähteä. Ihanaa. Oulu 13 astetta! Huomenna pitää vielä käydä kaupungilla tuliaisostoksilla ja torstaina lähdetään vielä huvipuistoon!! Tässä on lähellä sellainen huvipuisto kuin Efteling, joka on kuulemma Euroopan suurin heti Pariisin Disneylandin jälkeen.

Tänään saatetaan vielä kävästä kaupungissa kaljoilla. On tuo kello kyllä jo paljon. Mutta ihan vaan sen takia, että on niin vähän aikaa jäljellä.

Viimeisiä viedään...

Jäljellä 5 päivää Hollannissa.

Viime viikon perjantaina oli siis uusintatentti (jonka olen läpäissyt toivottavasti alustavien tulosten mukaan...) ja sen jälkeen mentiin koko projektin voimin viimeisille drinksuille. Opet ja tuutoritkin olivat mukana ja illalla lähdettiin sitten Cul de Saciin tanssimaan. Lauantain vietin rauhallisissa ja väsyneissä merkeissä kotosalla, koska päätimme Eijan kanssa, että sunnuntaina lähdetään Brysseliin. Jo oli aikakin. Olenhan toki asunut viimeiset 3 kuukautta noin 20 kilometrin päässä Belgian rajasta, eikä siellä ole tullut käytyä kuin huoltoasemalla ohitusmatkalla Pariisiin :D Brysseli oli ihan kiva paikka. Vaikea tosin näitä kaupunkeja on kauneuden perusteella arvioida, kun olen niin monessa nätissä paikassa jo onnekseni käynyt.

Tänään juhlitaan viimeistä kertaa yhdessä (lähes) koko projektin voimin. Bileet ovat yläkerran possen luona ja teemana on taas mahdollisimman paljon alkoholia :p Eijan tuossa aiemmin tuskasteli, että toivottavasti teemaan ei kuulu myös hillitön itkeminen. No, se selvinnee illan mittaan.

Itku on silmäkulmassa jo monesti käynyt. Eikä vähiten kun olen lueskellut tekstejä, joita osa porukasta ovat jo muistikirjaani kirjoitelleet. Sain siis synttärilahjaksi sellaisen kirjan Katelta ja Marinalta, jota olen pitänyt ikään kuin päiväkirjana ja kaikki muutkin ovat sinne kirjoitelleet. Tänä iltana laitan kaikki loputkin projektistamme kirjoittamaan (tai piirtämään) muistikirjaani.

Tänään on toden teolla iskeytynyt päähän ajatus lähtemisestä. Olen käynyt läpi erinäisiä paperikasoja ja roinaa, jota on matkan varrella kertynyt. Irrotellut ilmaispostikortteja seiniltä ja tunkenut muistikirjan väliin ja tyhjentänyt pöytää. Roskiin lensi aika paljon turhaa lappusta. Vielä kun tuon raamatunpaksuisen readerin saisi poltettua... :p

Mutta vielä on siis muutama päivä jäljellä. Pakkaamaan alan vasta torstain tietämillä. Toivottavasti kaikki tärkeät jutut mahtuvat mukaan. Ei viittis alkaa uutta kassia vaan sen takia ostamaan.

No joo. Illan viettoon siis. Ei itketä.
The beer girl strikes again!